Kalle ja Alma Pietilä
Kalle Oskari Topi syntyi 1860 Tyrvään Nuupalassa. Tyrväällä aloitti kansakoulu 1873 ja Topin 13-vuotias Kalle ja 9-vuotias Fabian lähetettiin syyskuun alussa 1. luokalle. Kalle jaksoi käydä koulua vain syyslukukauden, Fabian kaksi vuotta. Kalle varmaan osasi jo kotiopetuksen perusteella lukea ja osasi rustata itselleen muistilappuja ja tehdä laskelmia.
Heinäkuussa 1885 Kalle vihittiin Kiikan Leikkuussa 19-vuotiaan Alma Jemina Yli-Pietilän kanssa. Alman isä oli kuollut 1878 ja tilaa isännöi seitsemän vuotta leskiemäntä Katriina (o.s. Traki eli Tuomisto). Alman ainoa sisar Elina oli avioitunut jo 1872 Kauvatsalle. Alma siis peri puolet 1/3 manttaalin Yli-Pietilästä, ja nuoripari osti Elinalta hänen puoliskonsa, ja nyt tilalla oli noin 20 ha peltoa, 100 h metsää.
Vaikka Alman isä oli ollut aikaansaapa viljelijä, olivat pellot ja rakennukset jo vähän kärsineet hoidon puutteesta. Pihapiiri oli päätetty siirtää sijaansa eri paikkaan ja siirto oli jäänyt kesken, joten Kalle pystytti asuinrivin uudestaan ja rakensi uuden navetan. Loput niityistä raivattin pelloksi.
Pietilän perintötalo oli 1772 jaettu Ala- ja Yli-Pietilään ja Ala-Pietilän sukuhaara ajautui konkurssiin 1861. Alman isä yritti ostaa tilaa, mutta se meni sivu suun. Vasta 1907 Kalle ja Alma saivat ostaa tilan, jonka metsistä kaikki tukit oli hakattu. Oston jälkeen Kalle julisti, että perheen ja talon nimi on nyt Pietilä. Pietilä oli nyt suurehko 2/3 manttaalin tila, jossa oli peltoa ja niittyä 70 ha ja metsää 243 ha. Osa metsästä sijaitsi Kiikoisissa, samoin kaksi torppaa Kiikoisjärven rannalla ja niittyjä Jaarajoen varrella. Kalle myi torpat torppareilleen vapaaehtoisesti 1907 ja 1914. Kun vielä niityt myytiin 1920-luvulla, tilaan jäi peltoa 50 ha ja metsää 180 ha. Kalle oli maanviljelijänä edistyksellinen. Talossa pidettiin suurta karjaa, joka oli varhain osaksi kantakirjassa ja pellot kasvoivat etupäässä heinää ja kauraa.
Kalle oli hyvin uskonnollinen, kotinsa perinnön mukaisesti evankelisen liikkeen harras kannattaja. Pietilässä kävi puhumassa kymmenkunta liikkeen eri kolportööriä 1920-luvun alussa. Topilta perityn tavan mukaan Pietilässä luettiin postillaa ja Raamattua sunnuntaiaamuisin puoleen päivään asti ja oman perheen lisäksi myös palvelusväen oli pakko osallistua tilaisuuteen.
Uskonnon lisäksi työ oli Kallelle tärkeä. Hän osallistui itse kaikkeen työntekoon, vaikka oli ison talon isäntä ja vaati ahkeruutta työväeltä, torppareilta ja lapsiltaan. Kalle vaati hyvää työtä, mutta maksoi kyllä kunnon palkkaa ja oli muutenkin rehti isäntä, joten väki pysyi talossa.
Kalle pyrki elämään vaatimattomasti ja halusi tulla kaikkien kanssa toimeen. Hän söi väen kanssa samassa pöydässä ja kohteli torppareita reilusti. Työnteko ja yhteisruokailu unohtuivat, kun taloon tuli minkä tahansa suunnan edustaja, joka halusi puhua uskonasioista. Isäntä ja vieras vetäytyivät kamariin keskustelemaan ja piiat ja tyttäret kantoivat ruuat ja kahvit sinne. Kansalaissodan aikana Kalle luotti siihen, että kun hän on kohdellut työväkeä ja torppareita hyvin, hänellä ei ole mitään pelättävää. Paikallisten miesten suhteen asia olikin varmaan näin.
Pitkäaikainen kestivieras oli 1927–28 aikoihin kirjailija ja teatterinjohtaja Jalmari Finne, joka oli myös sukututkija. Hän tutki Tyrvään ja Kiikan talojen ja sukujen historiaa. Pietilän isännät löytyivät vuoteen 1540 asti, ja Yli-Pietilä sai sukutilakunniakirjan heti alkupäässä 1936.
Kalle myös vähän piiloutui uskontonsa taakse. Hän ei osallistunut lainkaan kunnalliselämään. Politikoinnin hän jätti vaimolleen Almalle. Alma, joka synnytti 12 lasta ja hoiti ison talouden, seurasi aikaansa, luki sanomalehtiä ja myös romaaneja joskus niin hartaasti, että työt unohtuivat. Kun Suomeen puuhattiin kuningasta, Alma ilmoitti pysyvänsä tasavallan kannalla Ranskan malliin. Hän myös ohjasi poikiaan Maalaisliiton ja osuustoiminnan kannattajiksi.
Kodin ulkopuolella Alma ei esiintynyt, vaan aikansa tapojen mukaisesti oli ulospäin kuuliainen vaimo. Suurin erimielisyys oli varmaan lasten koulutuksessa. Alma olisi kouluttanut lapsia myös oppikoulussa, mutta Kalle ei suostunut, vaan vetosi veljensä Frans Nuupalan kohtaloon. Tyttärien suhteen Kalle jousti, joten Alma kannusti kolmea nuorinta tytärtään, Saimaa. Elmaa ja Annaa opiskelemaan, samoin hän tuki vanhimpien tyttäriensä Hilja Eskon ja Hilda Hannulan lasten opiskelua. Saimasta hän toivoi opettajaa tai sairaanhoitajaa, tämä kuoli 19-vuotiaana. Elman hän sai puutarhaopistoon ilman oppikoulua eri kurssien ja harjoittelun kautta. Anna kävi keskikoulun ja oli menossa sairaanhoitajaopistoon, mutta meni naimisiin. Vielä vanhanakin Alma opetti lastenlapsiaan lukemaan ja kannusti heitä opiskelemaan, vaikka häntä ei minään herttaisena mummuna muistetakaan.
Kallella oli yksi pahe, joka oli syy hänen kuolemaansa. Hän oli intohimoinen tupakoija ja ainakin vanhemmiten poltti piipun ja kessujen lisäksi sikareita. Kun hän sitten sairastui kurkkusyöpään, oli pakko vähentää polttamista. Loppuaikaansa hän poti Lempäälän luontaishoitolassa. Hänen sairauttaan hoiti tohtori Nyqvist Helsingissä ja hänen sairaalassaan Kalle kuolikin marraskuussa 1928.
Kalle oli halunnut, ettei Pietilää enää jaeta, mutta hän ei voinut siirtää omistusta alaikäiselle pojalleen Antille. Kun Antti 1932 oli täysikäinen, tilaa jaettiin kolmen veljeksen, Viljon, Kallen ja Antin kesken. Viljo rakensi Ala-Pietilän, Kalle sai lisää maata Puistolaansa ja Antti, jonka luo Alma jäi syytingille, sai Yli-Pietilän. Alma eleli 22 vuotta ”mummun puolella” ja sota-aikana otti vastaan tyttärensä Elma Hakasen perheineen sekä tyttärensä Hilja Eskon Lapin sodan aikaan. Hän kuoli 85-vuotiaana Anna-tyttärensä hoivissa.
Alma ja Kalle Pietilän lapset:
– Väinö Oskari Pietilä 1886 – 1959
– Hilda Jemiina Hannula s. Pietilä 1888 – 1974
– Viljo Johannes Pietilä 1889 – 1890
– Hilja Maria Esko s. Pietilä 1891 – 1968
– Viljo Nikolai Pietilä 1893 – 1984
– Kalle Heribert Pietilä 1896 – 1972
– Saima Aurora Pietilä 1898 – 1917
– Paavo Johannes Pietilä 1901 – 1901
– Hugo Ilmari Pietilä 1902 – 1903
– Elma Rakel Hakanen s. Pietilä 1904 – 2005
– Anna Elviira Kero s. Pietilä 1908 – 1989
– Antti Iivari Pietilä 1910 – 1998
Teksti: Heikki Pietilä, 2026