Frans Nuupala

1868 Frans Aadolf Topi syntyi Topin lapsista nuorimpana.

1876 Frans aloitti kansakoulun.

1880 Frans lopetti kansakoulun jäätyään kolmannelle luokalle.

1884 aloitti Porin lyseossa.

1886 – 1891 otti sukunimekseen Nuupala, oli perustamassa Lutherilais-evankelista Nuorukaisyhdistystä Poriin.

1891 sai lukion päästötodistuksen Porissa ja tuli ylioppilaaksi Helsingin yliopistossa.

1891–1894 toimi aktiivisesti mm. osakunnan lähettämänä kansanvalistajana Tyrväällä, evankelisen liikkeen puhujana ja rukoushuonerahaston kerääjänä Tyrväällä ja Tampereella sekä kirjoitti uskonnollisiin lehtiin.

1892 -1895 toimi Nuorten Miesten Kristillisessä Yhdistyksessä ja teki sen edustajana 40-päiväisen matkan Ruotsiin ja Englantiin. Erotettiin johtokunnasta 1895.

1895 evankelisen liikkeen hajaannuksessa erosi kovasanaisesti liikkeestä ja asettui Lähetysseuran ja Frans Hannulan riveihin vuoteen 1901 asti.

1895 valmistui filosofian kandidaatiksi aineina filosofia, itämaiden kirjallisuus, Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historia, suomalais-ugrilainen kielentutkimus ja kasvitiede. Teologiaa hän opiskeli vain pakollisen peruskurssin. Hänen laudatur-kirjoituksensa nimi oli: ”Uskonnon ja tieteen suhteesta Herbert Spencerin mukaan” ja sen myötä hän sai mainetta lupaavana tutkijana.

1895 – 1901 jatkoi opiskeluaan yliopistossa tähtäimenään tohtorin arvokasvatusopissa. Hän pätevöityi oppikoulun historian, maantieteen ja suomenkielen lehtoriksi osallistumalla yli vuoden ajan opetusharjoitteluun eli auskultoimalla.

1896 puolen vuoden opintomatkalle Tanskaan ja Saksaan. Tanskassa hän tutustui kansanopistoihin ja niiden kasvatustavoitteisiin ja osallistui Saksassa Jenan yliopiston kesäkursseille.

1897 syksyllä lähti lähes vuoden kestäneelle matkalle Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan morsiamensa kanssa. Matkalla kihlaus purkaantui.

1900 ilmoitti väitöskirjansa ”Välitön kasvatus” tarkastettavaksi, mutta hän ei suorittanut filosofian lisensiaatin tutkintoa eikä siis myöskään väitellyt tohtoriksi. Hän kuitenkin julkaisi kesäkuussa teoksen Välitön kasvatus, joka sai aikaan melkoisesti keskustelua.

1901 suoritti julkisen pedagogiikan tutkinnon.

1901 hankki opettajankokemusta opettamalla vajaan vuoden Turun Tyttökoulussa ja hakemalla sen jälkeen tuloksetta kansakouluntarkastajan virkoja useita kertoja.

1895 pidettiin Jyväskylässä pidettiin yleinen nuorisoseurakokous, johon Nuupala osallistui Tyrvään nuorisoseuran edustajana. Hän piti kokouksessa kaksi esitelmää, toisen nuorisoseurojen ja uskonnollisten liikkeiden suhteesta, toisen kansanvalistuksesta Tärkein asia oli kysymys pääseuran perustamisesta, jolloin perustettavien paikallisseurojen sääntöjä ei tarvitsisi erikseen hyväksyttää senaatissa.

1897 pidttävää uutta kokousta valmistelemaan valittiin toimikunta, puheenjohtajana Nuupala sekä toimikunta valmistelemaan keskusjärjestön perustamista. Perusteellisimmin paneutuivat kysymykseen Santeri Alkio, Frans Nuupala ja K.R. Kares. Näin alkoi Alkion ja Nuupalan läheinen ystävyys ja kirjeenvaihto, jota kesti noin viisi vuotta, välillä riidellen ja välillä sopien. Vuoden 1897 kokousta varten Nuupala perusti Tampereen nuorisoseuran ja loisti puhujana ja keskustelujen alustajana. Pääseura Suomen nuorisoseurain liitto perustettiin. Nuupalaa oli välillä kaavailtu jopa liiton johtoon, mutta puheenjohtajaksi tuli Nuupalan hyvä ystävä Arvi Grotenfelt. Nuupala ja Alkio tyytyivät johtokunnan jäsenyyteen. Nuupala erosi johtokunnasta 1899.

1897 Nuupala kihlautui orimattilalaisen suuren maatalon perijän Ida Lindroosin kanssa.. Vaikka Nuupala oli suunnitellut yliopistouraa tulevan vaimonsa varojen turvin, kihlapari osti Fransin kotitalon Topin. Morsian maksoi  yli puolet tilan hinnasta (10 000 mk), Fransin velkoja (13 000 mk) ja uuden päärakennuksen, ”huvilan” rakentamisen ja tilan muiden rakennusten kunnostamisen (10 000 mk). Talosta tuli suuri, siinä oli kaksi kerrosta ja 11 tulisijaa. Fransille jäi vielä paljon velkoja. Heti kaupan ja huvilan rakennustyön alkamisen jälkeen kihlapari matkusti Saksaan. Kihlaus purkaantui matkalla ja Topin tilasta tehtiin kauppakirjat Fransille, mutta morsian ei vaatinut rahojaan takaisin, vaan maksoi vielä lisää Fransin velkoja.

1897 – 1901 Frans alkoi viljellä Topia suurin aikomuksin, mutta pahasti velkaantuen. Hän osti sisarenpojaltaan Kalle Härmältä kaksi peltopalstaa, jotka kuitenkin jäivät maksamatta ja ne siirtyivät muutaman vuoden jälkeen takaisin Härmälle.

1897 -1901 tilanomistajana Frans tuli kuntakokouksien äänivaltaiseksi jäseneksi ja osallistui innokkaasti kunnallispolitiikkaan mm. Muistolan koulun johtokunnan ja eri valiokuntien jäsenenä. Vuonna 1899 hän oli Tyrvään edustajana valitsemassa kihlakunnan valtiopäivämiestä ja luuli tulevansa valituksi tehtävään. Vuonna1900 hän antoi valiokunnassa lausuntoa senaatille Vammalan kauppala-asiasta. Hän oli perustamassa Satakunnan Maanviljelijöiden yhdistystä 1898.

1901 Frans myi Topin tilan huutokaupalla. Rautajoen kartanon isäntä Verner Vitikkala osti tilan Vihtori Heikkilän ja Aukusti Topin laskuun. Tila siirtyi  heti huutokaupan jälkeen veljesten omistukseen. Huvilan ja sen puistomaisen pihapiirin Nuupala jätti itselleen. 1902 huvila siirtyi veljien Vihtorin, Augustin ja Kallen omistukseen. Vihtori ja Aukusti myivät Topin 1903 agronomi Selim Rydmanille. Huvilan veljekset myivät 1906 Satakunnan maanviljelysseuralle veistokouluksi.

1900 Nuupala perusti Tyrväälle Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen ja käytti yhdistystä muiden toimiensa apuna.August Topi ja Kalle Härmä olivat mukana yhdistyksen johtokunnassa. 1900 hän järjesti kesäseminaarin kesällä 1900 ja alkoi onnistuneen kurssin jälkeen haaveksia pysyvän evankelisen seminaarin perustamisesta. Lähetyssaarnaaja F. Hannula, maisteri F. Nuupala, Kalle Härmä ym. anoivat senaatista vahvistusta ”Tyrvään evankelinen seminaari”-nimisen kannatusosakeyhtiön säännöille. Hän keräsi tulevaa oppilaitostansa varten rahaa painetulla keruukirjeellä Tyrvään NMKY:n nimissä. Seminaari ei saanut toimilupaa ja Frans siirsi rahat Suomen Lähetysseuralle. Nuupala järjesti toiset, entistä kunnianhimoisemmat kesäkurssit 1901.

1901 lokakuussa Nuupala matkusti Pietariin ja siellä hänet houkuteltiin valtiosihteerin virastoon apurahan avulla. Hän oli virastossa 1.12.1901–1.12.1902 opiskellen ensin yksityisopettajan kanssa venäjää kuukauden Pietarissa ja kaksi kuukautta Moskovassa ja työskenteli sitten virastossa. Eräiden tietojen mukaan hän erosi virastosta jo marraskuussa ja sai koulutusta salaisessa poliisissa helmikuuhun asti. Pietarissa työskentely katsottiin myöntyvyyspolitiikan vastustajien keskuudessa lähes maanpetokseksi, joten Suomeen palattuaan hän oli vastustajien tarkkailun kohteena.

1902 Nuupala järjesti Tyrväällä venäjänkielen kurssin 24 nuorelle miehelle, joukossa myös veljenpoika Väinö Yli-Pietilä. Hän ryhtyi myöntyväisyyspuolueen eli suomettarelaisten kannattajaksi ja johtajaksi Tyrväällä ja teki kaikkensa, jotta kutsunnat onnistuisivat, mm. tarjosi talonsa kutsuntahuoneistoksi, kun kunta ja seurakunta kieltäytyivät antamasta omia tilojaan.

1903 -1905 Nuupalan maine pilattiin ja Länsisuomalainen osakunta erotti Nuupalan kahdeksi vuodeksi yliopistosta ja yliopiston rehtori Edvard Hjelt vahvisti osakunnan päätöksen. Erottamiseen kuului osana yliopistokaupungista karkotus, josta Nuupala kieltåytyi. Yliopiston oikeudenkäynnissä  Nuupalan ei voitu todeta tehneen mitään varsinaista rikosta, vaan tuomiona oli Suomen miehelle kunniaton käytös. Nuupala erotettiin ikuisiksi ajoiksi yliopistosta ja tuomio vahvistettiin seuraavissa asteissa. Nuupala yritti vedota venäläisiin ystäviinsä kenraalikuvernööri Bobrikoviin ja sisäministeri von Plehveen, mutta nämä eivät halunneet puuttua tällaiseen Suomen sisäiseen asiaan, kun suhteet olivat muutenkin kireällä. Bobrikov ja von Plehve salamurhattiin ja Nuupala yritti vielä uuden kenraalikuvernöörin, ruhtinas Obolenskin kautta vedota keisariin, mutta tuloksetta.

1901- 1905 Nuupala yritti hakea kansakouluntarkastajan virkoja ympäri maata ja korkeampiakin virkoja, mutta maineensa takia hän ei saanut niitä. Elannokseen hän suomensi Bobrikovin perustamaan lehteen artikkeleja ja sai välillä venäläisiltä pienipalkkaisia väliaikaisia virkoja. Obolenskin kehotuksesta hän myös kirjoitti kokemuksistaan ja mielipiteistään kirjan ”Suomalainen Suomessa Muukalainen”, jotka on päivätty 2.10.1905 ja yritti saada sitä tuloksetta julkaistuksi.

1905 Nuupala tunsi itsensä sekä suomalaisten myöntyväisyysmiesten että venäläisten virkamiesten pettämäksi ja hän ryhtyikin perustuslailliseksi ja yritti mm. lähestyä heidän johtajaansa Leo Mecheliniä, mutta sai ynseän vastaanoton. Nuupala esitti ilmeisesti uhkauksia yliopiston rehtoria ja muita häntä tuominneita kohtaan ja päästäkseen hänestä eroon, nämä toimittivat hänet Lapinlahden mielisairaalaan toukokuun alussa 1906. Hän kuitenkin järjesti näyttävän paon sairaalan puistosta ja kaikki sanomalehdet kuvailivat kilvan Nuupalan apureita, jotka pistoolilla uhaten vapauttivat hänet hoitajan huostasta. Nuupala oli viikon kadoksissa, kävi ilmeisesti Pietarissa ja Tampereella ja ilmestyi sitten Vammalaan. Hän tutkitutti ensin itsensä piirilääkäri Meurmanilla, joka ei todennut hänessä vikaa, ja antautui sitten nimismiehelle. Hänet kyyditettiin Helsinkiin, mutta nyt kenraalikuvernööri tiedusteli lääkintöhallitukselta, miksi Nuupalaa pidettiin mielisairaalassa. Lääkintöhallitus kysyi asiaa laitoksen johtajalta, joka totesi, ettei sairauden laatu edellytä sairaalassa oloa, mutta on välttämätöntä, että potilas oleskelee maalla. Veljet, ehkä Aukusti ja Kalle, hakivat hänet Tyrväälle, kun taas Vihtori ei halunnut pitää yhteyttä ”hulluun” veljeensä. Tämä alle kuukauden kestänyt rauhoittumisaika mielisairaalassa vei Nuupalan maineen loppuiäksi.

1906 – 1907 Maaliskuussa 1907 oli päätetty pitää maan ensimmäiset eduskuntavaalit, jossa äänioikeus oli kaikilla, myös työväestöllä ja naisilla. Nuupala yritti ensin perustuslaillisten edustajaksi, sitten sosialidemokraattien, mutta kun ei saanut kannatusta, päätti perustaa oman puolueen. Maalaistyöväen puolueen perustamiskokous pidettiin 25.–26.11 1906 Tyrväällä. Kokouksen tuloksena julkaistiin kirjanen ”Ohjelmaehdotus Maalaistyöväen puolueelle sekä Pöytäkirja laadittu ensimmäisessä maalaistyöväen edustajain kokouksessa Tyrväässä marraskuun 25–26 p:nä 1906”. Kirjanen painettiin Tampereella, samoin painettiin kaksi näytenumeroa puolueen lehdestä, mutta lehti ei saanut julkaisulupaa. Sosiaalidemokraatit tunsivat asemansa uhatuksi, olihan teollisuustyöväkeä vain vähän verrattuna maaseudun torppareihin ja maataloustyöväkeen. Porissa vaikuttivat silloin sosialistien vahvat miehet Väinö Tanner, Yrjö Mäkelin ja Eetu Salin ja he hyökkäsivät Nuupalan ”hulluutta” ja yliopistosta erottamista käyttäen häikäilemättä Nuupalan kimppuun. Kaikesta huolimatta Nuupala sai Satakunnassa 1246 ääntä, mikä ei riittänyt eduskuntaan.

1907 – 1910 Nuupala osallistui vielä kaikkiin vaaleihin vuoteen 1910 asti, ensin Satakunnassa, sitten myös Viipurin seudulla, mutta äänimäärä jäi vähäiseksi. Kun maine oli pilattu ja täydellinen köyhyys oli edessä, hän alkoi julistaa ”omaa asiaansa”, siis pitämään esitelmiä erityisesti maaseudulla. Näissä luennoissaan esitti, mikä on Suomen kansan tulevaisuus oikean raamatun ja Kalevalan valossa.

1910 – 1917 Nuupala toimi Inkerinmaalle kierteleväksi saarnamieheksi, mutta häntä muistettiin pakinoissa ja pilalehdissä vielä vuosia myöhemminkin. Nuupalan toiminnasta Inkerinmaalla ei ole paljon tietoa. 1913 oli Inkerissä ilmestyvässä Neva-lehdessä juttu, jossa kerrottiin, että Nuupala oli vangittu luvattoman saarnatoimen harjoittamisesta. Frans Nuupala oli merkitty Tyrvään seurakunnan rippikirjaan vuoteen 1916 asti Nuupalan itsellisten osastoon ja siihen on tehty lyijykynällä merkintä, jonka mukaan hän kuoli Inkerinmaalla 1916. Eri lähteistä on saatu tieto, että myöhemmin Lohjan kirkkoherrana toiminut Axel Kajanti olisi hänet siunannut Inkerinmaalla joko 1916 tai talvella 1917.
Lisää tietoa löytyy yhteisteoksesta ”Suomalainen Suomessa muukalainen” kirj. Frans Nuupala, toimittanut Heikki Pietilä sekä ”Nuupalan maisteri, Frans Nuupalan elämä ja maine” (kirj. Heikki Pietilä), Kustannusyhtiö Warelia 20171868 Frans Aadolf Topi syntyi Topin lapsista nuorimpana.


Teksti: Heikki Pietilä, 2026