Topin suku Tyrvään Nuupalasta
Sastamalassa, Tyrvään Nuupalan kylässä, lähellä nykyistä Vammalan rautatieasemaa, toimi vuosien 1757-1904 aikana Topi-niminen maatila, jonka isännyys siirtyi isältä pojalle kuuden sukupolven ajan.
Juho ja Johanna Topille syntyi vuosina 1847-1868 yhteensä 11 lasta, joista kahdeksan eli aikuiseksi. Kaikki lapset käyttivät aikuisena eri sukunimeä. Perheen nuorin poika sai opiskella maisteriksi ja 15 vuoden ajan esiintyi näkyvästi julkisuudessa. Seitsemästä lapsesta tuli suurehkon maatilan isäntä tai emäntä, joiden aikana Suomi itsenäistyi, käytiin vapaussota ja torpat itsenäistyivät. Valtaosa taas heidän lapsistaan jatkoi maanviljelijöinä, mutta huomattavasti pienempien tilojen haltijoina. Osa lapsista päätyi koulutuksen jälkeen muihin ammatteihin. He kokivat myös sisällissodan, osa nuorina aikuisina osallistuen siihen ja osa lapsina peläten yli kulkevia sotajoukkoja. Heidän aikuisuuteensa kuului myös toinen maailmansota ja sen aiheuttamat menetykset.
Ajatus Topin sukuseurasta syntyi 1960‑luvulla, kun suvun eri haarat haluttiin koota jälleen yhteen. Serkukset olivat hajautuneet seitsemään sukuhaaraan, yhteinen mummola oli kadonnut jo varhain ja yhteydenpito oli vähentynyt. Tarvittiin tapatumia, jossa suku voisi kohdata ja vaalia yhteistä historiaansa.
Sukuseuran perustaminen sai ratkaisevan sysäyksen Kiikan kirkkoherralta Antti Heikkilältä, joka kokosi suvun varhaisimmat tiedot ja laati ensimmäisen laajan selvityksen Topin talon isännistä ja emännistä. Hänen työnsä pohjalta Topin sukuseura kokoontui ensimmäisen kerran 30.8.1969.
Sittemmin sukuseuran tietoja on ylläpidetty huolellisesti. Matrikkelin päivittäminen on ollut pitkään Marja Koukun vastuulla, ja jokaisiin sukukokouksiin on koottu ajantasainen katsaus suvun jäsenistä ja historiasta. Vuoden 2014 sukukokouksessa päätetiiin tehdä sukukirja ja se julkaistiin vuonna 2018. Tänään Topin sukuseura jatkaa samaa tehtävää kuin perustamishetkellä: vaalia yhteisiä juuria, tallentaa suvun tarinaa ja tuoda sukulaiset yhteen – nyt ja tulevaisuudessa.
Sukuhaarat
Johanna ja Juho Topin sekä aikuisiksi kasvaneiden lasten tarinat.
Emma ja Herman Topi
Eskon sukuhaara
Hilma ja Kaarlo Härmä
Härmän sukuhaara
Hilma ja Vihtori Heikkilä
Heikkilän sukuhaara
Hedvig ja Taavetti Vähätykki
Vähätykin sukuhaara
Alma ja Kalle Pietilä
Pietilän sukuhaara
Sandra ja Fabian Topi-Hulmi
Topi-Hulmin sukuhaara
Ruusa ja August Topi
Topin sukuhaara
Johanna Sofia Topi
Johanna Sofia Topi 1849 -1867
Frans Aadolf Nuupala
Frans Aadolf Nuupala os. Topi 1868 – 1917Timo Topin vuonna 1977 runoilema arkkiveisu eräistä Topin suvun vaiheista.
Kylä Tyrvään pitäjässä
Nuupalaksi mainitaan.
Kylässä on ollut tässä
Topin talo aikanaan.
Siellä Juha Topi varttui,
siellä työtä teki hän.
Ikää kylliksi kun karttui
Rekulta toi emännän.
Yksitoista syntyi lasta
Johannalle, kerrotaan.
lahjana hän taivahasta
nämä vastaan otti vaan.
Eipä kolme aikuiseksi
täällä elää saaneetkaan.
Kysyttiin kai silloin: Miksi
elo heillä alkoikaan?
Kristillisen kasvatuksen
lapset kotonansa sai.
Talon pitoon innostuksen
myöskin siellä, tottakai.
Herra asioita johti,
paikka löytyi kullekin.
Omaa taloansa kohti
kukin sitten kulkikin.
Hermanni kun aikuiseksi
kasvoi, varttui kodissaan.
Kiikasta hän tytön keksi,
-tiensä johti Unkelaan.
Emma Eskon, tytön jalon
Hermanni nyt omistaa.
Hänen myötään myöskin talon,
sekä nimen sieltä saa.
Härmän Kallen emännäksi
Hilma-tyttö suostui niin.
Miehelään hän sitten läksi,
kunnes mentiin naimisiin.
Eipä siirto kapioitten
pitkä matka ollutkaan.
Luota kotivainioitten
lähtikin hän Lousajaan.
Rohkea se rokan syöpi,
tuumi poika Vihtori.
Heikkilä kun talon myöpi
kauppa siitä syntyvi.
Vaimo Hilma Laurilasta –
Kaikki hyvin ompi kai.
Lähtö tuli Vammalasta,
Kataran sen sijaan sai.
Fransi, poika nuorimmainen,
koulutielle laitetaan.
Poika tämä oppivainen
valmistuupi aikanaan.
Nuupalan hän maisterina
kyllä vielä muistetaan.
Politiikan mestarina
Inkeriin vei kuolemaan.
Vieraana on naapurissa
velipoika emännän,
jonka kirkkovaattehissa
nähtiin sinne rientävän.
Hedvigillä sydän sykki
yhtehen kun osuttiin.
Taavetti, se Vähä-Tykki
tytön veikin Vesuntiin.
Kallen tie se Kiikkaan kulki,
sinne Yli-Pietilään.
Siellä sylihinsä sulki
Alma-tytön mielellään.
Talo seuras tytön myötä,
niinpä kai hän toivoikin.
Siellä sitten teki työtä
kera vaimon, lastenkin.
Eipä liene pelkkä juttu,
tosi aivan ompi se,
Fabianin hyvä tuttu
Kiikasta sai Loimaalle.
”Vapi” meni katsomahan…
Hulmin talon osti hän.
Mieltyi siihen maisemahan…
Kurpalta sai emännän.
Tytön vieraan rattahissa
näki silmä Augustin.
Päätös syntyi aatoksissa:
tytön tuon mä otankin.
Sepän Ruusan itsellensä
siitä vei hän Nuupalaan.
Yhteiselle retkellensä
tultiin viimein Koivulaan.
Kaikille jo kuolinkellot
ovat täällä kaikuneet.
Tänne jäivät metsät, pellot,
joita ovat hoitaneet.
Me nyt täällä aherramme,
hoitelemme sarkaamme.
Isä, meidän Jumalamme,
olkoon aina kanssamme.
