Heikkilän sukuhaara

Vihtori ja Hilma Heikkilä-Katara

Vihtori Vlhelmi Topi syntyi vuonna 1856 Topin neljäntenä lapsena. Hänen ikäisilleen ei ollut vielä tarjolla edes kiertokulua, joten kotiopetus ja rippikoulu antoivat riittävän koulutuksen. Vuonna 1882 häntä ei vielä pidetty kirjoitustaitoisena ja 1910 kirjoitustaito oli välttävä. Hän käytti silti mieluimmin puumerkkiä allekirjoituksenaan, vaikka osasi nimensä kirjoittaa. Sen sijaan laskutaitoinen hän oli, sen osoittavat useat isot talonkaupat, joita hän elämässään teki, ja erilaiset säilyneet laskelmat, holhoustilit jne. 

Vihtori ansaitsi alkupääomaa rahtiajurina. Hän nouti tavaraa kauppiaille Porista ja ainakin tammikuisin Turusta talvi-Henrikin markkinoilta. Talvikeleillä hän ajoi lankkuja Porin satamaan ja paluukyydissä tuli kauppiaitten tavaraa.

Huhtikuussa 1882, 26-vuotiaana poikamiehenä, Vihtori osti Marttilan kylästä 1/2 manttaalin suuruisen Heikkilän eli Marttilan perintötalon, jonka kokonaispinta-ala oli 192 ha. Marttilan kylä oli jo tuolloin vilkas kauppapaikka, joten Vihtorilta vuokratuilla 28 tontilla asui maakauppias, suutari, räätäli, seppä, sorvari, karvari, urkuri, haudankaivaja, leipuri, postinhoitaja sekä paljon itsellisiä ja käsityöläisten palveluskuntaa, yhteensä noin 240 henkeä. Vihtori alkoi käyttää sukunimenään talon nimeä Heikkilää.

Vuonna 1885 Vihtori avioitui Kiikan Kulmuntilan Laurilan tyttären Hilma Katariina Laurilan (s. 1862) kanssa. Hilma aloitti Heikkilän talon emännyyden ja isäntä raivasi loput niityt pelloiksi. Lisää viljeltävää saatiin, kun Vihtori ja Hilma ostivat 1891 Varilan kylästä 1/3 manttaalin suuruisen Sepän perintötalon, Antero Wareliuksen kotitalon. Vihtori myös vuokrasi Tyrvään kunnan omistamasta Hopun talosta kolme peltopalstaa 1895.

Vihtori Heikkilä toimi Tyrvään Säästöpankin isännistössä ainakin 1897–1915 ja sen hallituksen varajäsenenä 1899–1910. Pitkään hän oli kunnan edustajana kihlakunnan tientekovelvollisten kokouksissa ja Vammaskosken sillan rakennustoimikunnassa vuosina 1905–13 sekä taksoituslautakunnassa useita kertoja. Asuinpaikasta johtuen hän oli torikomitean jäsen 1895–99 ja jäsenenä erilaisten kesäjuhlien rakennustoimikunnissa. Useitten vuosikymmenten ajan hän oli myös Tyrvään seurakunnan virkatalolautakunnan jäsen. Kataralle muuton jälkeen luottamustoimet näyttävät vähentyneen.

Perheeseen syntyi 11 lasta, joista kymmenen eli aikuiseksi ja avioitui. Vanhin Ilmari syntyi 1886, Hilda 1887, Vilho 1890, Kalle 1891, Aino 1893, Saima 1895, Anna 1897, Fanni 1900, Elsa 1901, Alli 1904 ja nuorin Sylvi 1907, joten kaikki ehtivät syntymään Marttilan kylässä. Alli kuoli 3,5-vuotiaana tapaturmaisesti.

Vuonna 1899 tekivät Marttilan kylän vuokra-asukkaat esityksen Vammalan kauppalan perustamisesta. Senaatti pyysi Tyrvään kunnan lausuntoa asiasta ja sitä antamaan valittiin 5-miehinen toimikunta jäseninään mm. Vihtori Heikkilä ja Frans Nuupala. Vihtori, joka oli siis seurakunnan luottamusmies ja yksi alueen maanomistajista, sai lausuntoon maininnan, että seurakunnan omistamia alueita ei liitetä kauppalaan ja että maanomistajat saavat täyden korvauksen. Asiaa käänneltiin vuosikausia, mutta viimein 1909 valtio pakkolunasti Marttilan kylän Hopun, Heikkilän ja Tuomiston maita noin 50 ha kauppalan alueeksi. Heikkilän osuus oli 14 ha käsittäen noin 30 asuntovuokratonttia, maatalousmaata ja talouskeskuksen kaikkine rakennuksineen.

Vihtori Heikkilän oli nyt ratkaistava, miten hän jatkaisi eteenpäin, sillä vanhaa talouskeskusta ei voinut enää käyttää. Hän suunnitteli ensin rakentavansa Sepän maalle, mutta kun vaivaistaloksi tarjottua Kataran kartanoa ei ostettu kunnalle, Vihtori tarjosi siitä hieman vähemmän kuin kunnalle asetettu hinta. Vihtori Heikkiläkin jo yli 50-vuotiaana epäili, miten hän selviäisi kaupan mukanaan tuomista veloista. Poikiensa innoittamana hän kuitenkin osti v.1910 Tyrvään kunnan suurimman tilan, Kataran kartanon, manttaaliluvultaan 2 manttaalia. Kauppahinta 225.000 markkaa, joka vastaa nykyrahassa (2024) 1 140 000 euroa. Katara muodostui Kataran ja Saikan ratsutiloista, joiden pinta-ala oli 751 ha. Rakennuksetkin olivat hyväkuntoisia.

Kaupan tehtyään Vihtori Heikkilä alkoi realisoida muuta omaisuuttaan. Heikkilän hän myi lisämaiksi Tuomistolle ja torppareille. Sepän hän myi puoliksi Juuse Raholalle ja veljelleen August Topille. Tällä tavalla hän sai kauppahinnasta kokoon noin puolet. Kataran metsstä myytiin puuta ja otettiin lainaa. Koko kauppahinta merkittiin maksetuksi 14.11.1912. Kauppakirjalla samana päivänä Vihtori myi vaimonsa Hilman kanssa pojilleen Ilmari, Vilho ja Kalle Heikkilälle puolet Katarasta, 1/3 manttaalia kullekin. Hinta oli vain kolmasosa siitä, mitä Vihtori oli itse maksanut. Kysymyksessä olikin ennakkoperintö, minkä takia pojat luopuivat kaikesta muusta perintöoikeudestaan. Vihtori ja Hilma ottivat sukunimekseen Heikkilä-Katara, mutta lapset eivät omaksuneet uutta nimeä, vaan pitivät Heikkilä-nimen.

Vanhemmalla iällä Vihtoria vaivasi hengenahdistus. Myös vaimo Hilma oli sairaalloinen jo vuosia ennen kuolemaansa. Hilma kuoli 56-vuotiaana 1918 ja Vihtori 65-vuotiaana 1921.
Vanhempien kuoleman jälkeen (1921) oli edessä Kataran jakaminen. Tätä kiirehti Vihtori Heikkilä-Kataran torppariensa kanssa tekemät kaupat, joilla torpat lunastettiin itsenäisiksi tiloiksi. Ensiksi palstoitettiin torpille ja mäkituville kuuluneet alueet ja jäljellä olevalle osalle toimitettiin halkominen. Tyttärien kohdalla perimisten, kauppojen ja eräiden järjestelyjen jälkeen Saiman, Annan, Fannin, Elsan ja Sylvin osuudeksi tuli 3/6 osaa, Vilhon osuuden ostaneen Ilmarin 2/6 osaa ja Kallen 1/6 osa Kataran ja Saikan ratsutiloista.

Lapset:
Vihtori Ilmari Heikkilä 1886 – 1941
Hilda Katariina Nisu s. Heikkilä 1887 – 1942
Vilho Timoteus Heikkilä-Pohjala 1890 – 1950
Kalle Oskari Heikkilä 1891 – 1958
Aino Maria Punto s. Heikkilä 1893 – 1972
Saima Aleksandra Heikkilä-Perälä 1895 – 1977
Anna Elisabet Kyssä s. Heikkilä 1897 – 1942
Fanni Johanna Uusinoka s. Heikkilä 1900 – 1978
Elsa Esteri Unto s. Heikkilä 1901 – 1990
Sylvi Helena Hukkanen s. Heikkilä 1907 -1963

Teksti: Heikki Pietilä, 2026