Johanna ja Juho Topi – suku 1800 luvun Tyrväältä
Johanna ja Juho Topi – unohtumaton tarina
Kun Juho Kristian Juhonpoika Topi syntyi Nuupalan kylässä syksyllä 1822, ei kukaan tiennyt, että hänen elämänsä tulisi nivoutumaan yhteen kahden vanhan talon – Topin ja Rekun – vaiheiden kanssa. Juho kasvoi suuren perheen keskellä, isovanhempien, setien ja tätien ympäröimänä. Talon töihin hän oppi jo varhain, ja rippikouluun hän astui 15 vuotiaana, valmiina ottamaan paikkansa tulevana isäntänä.
Samaan aikaan, muutaman kilometrin päässä Vatajan Rekulla, syntyi keväällä 1829 Johanna Antintytär Reku. Hän oli perheen nuorin, vilkas ja tanssia rakastava tyttö, joka menetti isänsä jo kahdeksanvuotiaana. Leskeksi jäänyt äiti Liisa piti talon pystyssä ja kasvatti lapsensa vahvoiksi ja työteliäiksi. Johanna oppi lukemaan kotona, kuten siihen aikaan oli tapana, ja pääsi ripille 15 vuotiaana Ketolan rusthollissa.
Kohtalokas tutustuminen
1840 luvun puolivälissä Rekulla ja Topilla elettiin murrosvaihetta. Rekun vanhin poika oli muuttanut naimisiin toiseen taloon, ja Rekku jäi vävyjen varaan. Topilla taas vanha isäntä sairasteli, ja Juhon oli pian otettava isännyys harteilleen.
Samaan aikaan Juhon veli Abraham ja Johannan sisar Hedvig olivat alkaneet pitää toisilleen seuraa. Nuorten tapaamiset kirkon venerannassa, kylän juhlissa ja Katilan talossa loivat sillan kahden suvun välille. Ja kun Abrahamin ja Hedvigin suhde syveni, huomasi Juho itsekin katsovansa Rekun nuorinta tytärtä uusin silmin.
Johanna oli vasta 16 vuotias, mutta ajan tavan mukaan naimaikäinen. Juho oli 23, vakaa ja tuleva isäntä. Kihlaus kuulutettiin jouluna 1845 – kaksoiskihlaus, sillä myös Abraham ja Hedvig kuulutettiin samalla kertaa.
Kaksoishäät Rekulla
Heinäkuun 7. päivänä 1846 Rekulla vietettiin suuret kaksoishäät. Pappi vihki molemmat parit saman päivän aikana, ja morsiamilla oli kruunut, merkki siitä, että he astuivat avioliittoon kunniallisina ja nuorina.
Häät kestivät useita päiviä. Sukua saapui Tyrväältä, Karkusta, Vesilahdelta ja Suoniemeltä asti. Pirtissä tanssittiin, pihalla pelattiin, ja sahti sekä viina kiersivät pöydissä. Kun juhlat lopulta päättyivät, saatettiin Johanna juhlallisesti uuteen kotiinsa Topille, jossa häntä odotti emännän vastuu.
Topin talo
Juho ja Johanna aloittivat yhteisen elämänsä talon ollessa vanhassa ryhmäkylässä, mutta 1850 luvulla Topi siirrettiin uuteen paikkaan. Se oli suuri urakka, mutta samalla mahdollisuus rakentaa talo uudelleen ja paremmin.
Heidän aikanaan:
• asuinrakennusta laajennettiin ja modernisoitiin
• rakennettiin uusi suuri navetta ja talousrakennuksia
• pellot kasvoivat ja niityt raivattiin Liekoveden ja Vaunujoen takaa
• karjatalous kehittyi ja maidontuotanto nousi
• talo siirtyi luontaistaloudesta kohti rahataloutta
Johanna piti huolen vaatteista, pellavasta, villasta ja ruuasta. Juho hoiti kirvestyöt, metsätyöt, päreiden teon ja kauppamatkat Turkuun ja Poriin. Arki oli työntäyteistä, mutta vakaata.
Nälkävuosien varjo
1860 luvun lopulla koitti koettelemus, joka jätti jälkensä koko Suomeen. Vuodet 1866 -1868 olivat katovuosia: sateet, halla ja myöhäinen kevät tuhosivat sadot. Topillakin syötiin hätäleipää, palvelusväki jouduttiin irtisanomaan ja karjaa vähennettiin.
Pahin isku tuli vuonna 1867, kun lavantauti vei sekä perheen vanhimman tyttären että Johannan äidin. Suru ja puute koskettivat jokaista taloa, mutta Topi selvisi – niukasti, mutta selvisi.
Uskon ja ahkeruuden koti
1870 luvulla perhe liittyi evankeliseen herätysliikkeeseen. Kotona pidettiin hartauksia, luettiin Raamattua ja veisattiin virsiä. Silti elämässä oli myös iloa: tansseja, nuorisoseuran iltamia ja kylän yhteisiä töitä.
Johanna muistettiin vahvana, suorapuheisena ja lempeänä emäntänä. Frans Nuupala kuvasi äitiään ”helläksi ja sydämelliseksi”, mutta myös naiseksi, joka jaksoi kantaa vesisaavit, lypsää lehmät ja pitää suuren talon järjestyksessä.
Eläkepäivät ja perintö
Vuonna 1891 Juho luovutti isännyyden pojalleen Augustille. Johanna ja Juho jäivät syytingille ja näkivät vielä rautatien tulon, postitoimiston perustamisen ja Vammalan kasvun.
Juho kuoli vuonna 1899, Johanna kymmenen vuotta myöhemmin. Heidät haudattiin Tyrvään kappelihautausmaalle Roismalaan.
Heidän perheestä kasvoi laaja sukupuu, jonka latvat kasvavat yhä korkeamalle. Vuoteen 2018 mennessä heidän jälkeläisiään oli kirjattu lähes puoli toistatuhatta – tarina, joka jatkuu edelleen.
Johanna ja Juho Topi muodostavat yhden Tyrvään alueen laajimmista ja parhaiten dokumentoiduista sukuhaaroista. Heidän avioliittonsa vuonna 1846 loi perustan Topin suvulle. Sukupuu ei ole vain luettelo nimiä – se on kertomus sitkeydestä, työstä, uskosta ja yhteisöllisyydestä. Johanna ja Juho elivät aikansa murroksissa, mutta heidän jälkensä näkyy yhä jokaisessa heidän jälkeläisessään.
Topin talon historiaa
Topin talo sijaitsi Tyrvään Nuupalassa, Liekoveden pohjoisrannalla nykyisessä Sastamalassa. Sen juuret ulottuvat yli tuhannen vuoden taakse, aikaan jolloin Kallialan kantakylä perusti uusia asuinpaikkoja vesistöjen varsille.
Topin talo oli yksi Nuupalan kylän kuudesta tilasta. Kylä syntyi jo 800‑luvulla Kallialan kantakylän alaisena, ja sen ensimmäisiä asukkaita olivat Karhun ja Piurun suvut. Keskiajalla Nuupala oli tiivis ryhmäkylä, jonka talot seisoivat vieri vieressä nykyisen Sastamalan aseman, Asemakadun kohdalla jaLiekoveden rannalla. Pellot olivat kapeita sarkoja, niityt sijaitsivat jopa kilometrien päässä, ja elämä rakentui kalastuksen, karjanhoidon ja kaskiviljelyn ympärille.
Topin talo sai nimensä vuonna 1753, kun Svännin ratsutilan emäntä Beata Sigfridintytär jakoi tilan kolmeen osaan ja antoi pojalleen hallintaan kolmanneksen tilasta, näin syntyi Topin talo. Tila pysyi suvun omistuksessa yli 200 vuotta.
1900‑luvun alkupuolella Topin maat alkoivat hajota myynneissä, ja lopulta tila myytiin kokonaan pois suvulta. Vanha pihapiiri jäi teollistuvan Vammalan ja rautatieaseman laajenemisen puristuksiin. Rakennukset pääosin tuhoituvat ja purettiin 1900‑luvun kuluessa, kun alueelle rakennettiin uusia katuja, varastoja ja asuinrakennuksia.
Nykyään Topin talon sijaintipaikalla sijaitsee parkkipaikkaa ja teollisuusaluetta Asemakadun ja Nokiankadun kulmassa, aivan Asemakatu 27:n ja Veturitallikadun tuntumassa. Vanhaa pihapiiriä ei ole enää näkyvissä, mutta maaperän alla kulkevat edelleen Nuupalan ryhmäkylän vuosisataiset rajat.
Topin-tilan tarina on osa Sastamalan vanhinta asutushistoriaa – kertomus kylästä, joka syntyi rautakaudella ja katosi modernin kaupungin tieltä, mutta elää edelleen suvun muistoissa.
